Get a site

Hiivurin

suomenhevoset

Maastoestevalmennus 21.05.2019

Tervetuloa maastoestevalmennukseen Hiivurin Suomenhevosten tiloihin! Valmennukseen voi osallistua vain suomenhevosratsukot. Valmennuksessa teemme ratsukon tason mukaisia tehtäviä, valmentajana toimii tallinpitäjä enna. Pyrimme pitämään valmennukset pienryhmänä, jotta jokainen ratsukko saa riittävästi opetusta. Näin ollen mukaan mahtuu kolme ensimmäistä osallistujaa. Jos hevosellasi ei ole luonnekuvausta sivuillaan, kerrothan ilmoittautuessasi muutaman lauseen siitä, miten hevonen käyttäytyy ratsastaessa.

Osallistumiset sähköpostiin: [email protected]
otsikolla maastoestevalmennus toukokuu
VIP 12.05.2019
Osallistumismuoto:
Ratsastajan nimi - <*a href="hevosen osoite">hevosen nimi<*/a>
(poista tähdet)

Täynnä!

Osallistujat / Kommentit:

Lissu - Tervasaunavihta (849 sanaa)

Olin pyytänyt kaikkia laittamaan hevosilleen nurmihokit, sillä alkuverryttely ja ensimmäiset hypyt tehtäisiin suurella nurmikentällä ja siitä jatkettaisiin viereiseen metsään, jossa oli maastoesteratoja moneen lähtöön. Alkukäyntien jälkeen pyysin ratsastajia ottamaan ohjat tuntumalle ja valmistelemaan ravia. "Saatte aika vapaasti mennä täällä nurmella miten haluatte, älkää nyt ihan toiseen päätyyn lähtekö että voin ohjeistaa teitä tarvittaessa. Reipasta, napakkaa ravia niin, että alusta asti koko hevonen oikeesti liikkuu hyvin eteen, eikä jää hitaaksi takaa tai liian etupainoiseksi", selitin ratsukoille, jotka nostivat ravin ja alkoivat verrytellä hevosiaan. Lihis tuntui olevan intopiukassa heti alusta alkaen ja liikkui oikein näyttävästi ja vetreästi. "Vähän voit Lissu jopa pidätellä Lihistä, ettei lähde juokseen alta pois", neuvoin ratsastajaa tamman kiihdytellessä vauhtiaan vähä vähältä. Ravattuaan riittävästi ratsukot nostivat laukan. "Ja kaikki menee kevyessä istunnassa, tahti saa olla oikeasti reipas, jo lähes maastoesteradoilla vaadittavaa vauhtia", sanoin ja ratsastajat nostivat laukan. Lihis ponkaisi vauhdilla eteenpäin ja Lissulla kesti hetki saada tamma taas täysin hallintaansa. "Jahas, Lihiksen kanssa hiukan rauhallisemmin, tee vaikka ympyröitä ja hidasta hetkeksi. Ota reippaampaa laukkaa ensin pätkissä ja sit kun susta tuntuu ettei se enää lähe ryöstämään, voit ottaa taas reippaamman tahdin. Istu hetkeksi satulaan", neuvoin ja Lissu iski takamuksensa penkkiin ja alkoi työstää Lihistä ympyrällä. Vähän ajan päästä Lihis oli taas täysin ratsastajansa hallinnassa ja lopuksi he pääsivät muutamat pätkät karauttamaan kunnolla. "Hyvä, sit käyntiin ja pitkät ohjat siks aikaa kun selitän ekan tehtävän".

Nurmikentällä oli kiinteiden maastoesteiden lisäksi muutamia rataesteitä. Tehtävänä oli loivasti kiemura linja kolmella esteellä oli ensimmäinen tehtävä. Estekorkeus pidettiin tässä vaiheessa matalana, tarkoitus oli ottaa muutama verryttelyhyppy ennen kiinteitä esteitä. Ensimmäinen este oli ristikko, toinen pysty ja viimeinen okseri. "Hevosesta riippuen esteiden väliin tulee 5-8 askelta, hakekaa itsellenne sopiva tahti. Lissu vois tulla eka. Tulkaa tehtävälle vasta edellisen päästyä vikan esteen yli", sanoin ja Lissu nosti hetken kuluttua laukan ja suuntasi tehtävälle. Nähdessään esteen Lihis nosti korvat hörölle ja lähti kiihdyttämään. "Pidätä vähän, ei tartte tulla noin lujaa!" sanoin samalla kun Lihis hyppäsi pienen ristikon yli selvästi liioitellun korkealta. Esteen jälkeen Lissu sai tammansa kontrolliin ja seuraava hyppy oli maltillisempi. Okserille tamma leiskautti taas kovaa ja korkealta ja tehtävän jälkeen Lissu tasoitti laukkaa ympyrällä ennenkuin siirtyi käyntiin. Kun ratsukon vuoro tuli jälleen, Lissulla oli napakampi tuntuma ja Lihis oli selkeästi jo paremmin avuilla. Hypyt olivat siistejä ja laukka pysyi tasaisessa tahdissa koko tehtävän läpi. "Oikein hyvä! Kerta vielä samaan tapaan niin teille riittää", kehuin ja Lissukin kiitteli tammaa hyvästä suorituksesta. Viimeisellä yrittämällä Lihis yritti alkuun lähteä taas ylisuorittamaan, mutta ennenkuin ehdin edes neuvoa Lissua tekemään kunnon pidätteet, ratsastaja sai jo hillittyä hevosensa ja tehtävä sujui moitteetta. "Hyvin korjattu Lissu Lihiksen alkupyrähdys. Teille riittää", huikkasin Lissun siirrettyä tamman käyntiin.

Verryttelyhyppyjen jälkeen siirryimme metsään. "Harjoitellaan tänään bankettia ja kolmen tukkiesteen sarjaa, se on tuolla sivummalla kujassa. Aloitetaan banketilla, tullaan ensin tää matalampi kerran tai pari ja sen jälkeen kokeillaan tuota vieressä olevaa isompaa. Muistakaa alastullessa nojata kevyesti taaksepäin, älkää menkö kevyeeseen istuntaan vaan ihan rennosti taaksepäin niinkuin hyppyjen alastulossa muutenkin", selitin ja ratsastajat alkoivat keräillä ohjia tuntumalle. "Tullaan peräkanaa, mutta pitkillä välimatkoilla. Kääntäkää banketin jälkeen oikealle jatkaen laukkaa ja taas uudestaan, ikäänkuin ympyrää tässä mennään. Tuu sä Lissu eka ni Lihis ei lähe ohitteleen", jatkoin ja annoin luvan aloittaa. Lihiksellä oli huomattavasti virtaa, eikä tamma meinannut malttaa odottaa pääsevänsä hyppäämään. Paikoillaan steppaava tamma nosti laukan samantien kun Lissu vähääkään puristi pohkeillaan ja sinkaisi Lissun osoittamaan suuntaan. "Vähän pidätät, ei tarvi tulla ihan noin lujaa. Hyvä! Nojaa taaksepäin, oikein!" sanoin seuratessani ratsukon menoa. Banketin jälkeen Lihis kiihdytti vauhtiaan ja Lissu sai taas toppuutella allaan rynnivää hevosta. "Kierrä sen kans vähän kauempaa ennenku tuutte taas banketille, ettei se ota muita kiinni," sanoin huomattuani tamman kiihdytellen muita jo uhkaavasti kiinni. Pikkuhiljaa Lihis alkoi tulla enemmän ratsastajansa avuille ja alkoi kuunnella pidätteitäkin. Lissu huokaisi helpotuksesta kolmannen yrityksen jälkeen, kun oli saanut pidettyä Lihiksen tasaisena ja hyvin tuntumalla koko tehtävän ajan. "Siirrytään sitten kujalle", sanoin ja lähdin kävelemään edellä seuraavalle tehtävälle. Pienen pusikon takana kulkeva kuja sisälsi kolme tukkiestettä kahden askeleen väleillä. Tukeilla oli korkeutta n. 60cm. "Mennään taas samaan tyyliin, Lissu ja Lihis ekana ja kujan jälkeen kaarratte vasemmalle ja tuutte uudestaan. Ja Lissu kiertää taas kauempaa kuin muut, ettei tammalla herää kilpailuvietti", selostin ja pian Lissu aloitti tehtävän Lihiksen kanssa. Lissu oli vihdoin saanut Lihiksen täysin avuilleen, eikä tamma yrittänyt enää rymistellä eteenpäin, vaan kuunteli tarkkaavaisesti ratsastajansa apuja. Tahti oli edelleen todella reipas, muttei missään nimessä näyttänyt enää kaahaamiselta. Tukkitehtävä oli ratsukolle helppo. Tamma hyppäsi näppärästi esteiden yli ja välillä suoritti esteiden välit jopa yhdellä laukalla. "Se ei haittaa, jos teistä tuntuu yks askel mukavammalta, se on ok!" sanoin Lissun yrittäessä saada kaksi askelta mahtumaan ennen seuraavaa estettä. Kun tukkisarjaa oli hypätty useamman kerran ja meno näytti erityisen hyvältä eikä korjattavaa ollut, oli aika siirtyä keventelemään loppuraveja takaisin nurmikentälle. "Teillä oli tänään tosi hyvää yhteistyötä, eikä tänään päästy kummankaan onneksi näkemään Lihiksen diivailuja. Se kulki rehellisesti eteen, vaikka välillä tosin liian kovaa, mutta sait hyvin haettua sen avuille ja lopuksi teillä oli oikein tasaista menoa. Olet osaava ratsastaja ja luet hevostasi erinomaisesti, ei teitä paljoa tarvinnut neuvoa näin tamman hyvänä päivänä. Ehkä mä pääsen vielä todistamaan sen toisenkin puolen", annoin loppupalautteet ja juttelimme vielä niitä näitä ratsukoiden loppuverryttelyn ajan.



Oona - Hengenvaaran Usvahukka (857 sanaa)

"No niin, viimestä viedään teidän kanssa, toivottavasti kummallakin riittää vielä energiaa tälle päivälle", sanoin hymyillen jo tutuksi tulleelle ratsukolle. "Onhan Likallakin nurmihokit?" kysyin vielä Oonalta, joka nyökkäsi vastaukseksi. Olin etukäteen pyytänyt kaikkia laittamaan ratsuilleen nurmihokit, sillä alkuverryttely ja ensimmäiset hypyt mentäisiin meidän isolla nurmikentällä, jossa on osa maastoesteratojen esteistä. Kävelimme kaikki yhdessä nurmikentälle, jossa ratsukot saivat hetken kävelemisen jälkeen aloittaa alkuverryttelyn. Neuvoin ratsastajia ottamaan heti napakan asenteen lämmittelyyn. Hevosten oli kuljettava reippaasti eteenpäin niin, että takapääkin oli työskentelyssä mukana heti alusta alkaen. Likka ravaili alkuun hieman löysästi ja jouduin useampaan otteeseen neuvomaan Oonaa aktivoimaan hevostaan napakoilla pohje-avuilla. "Älä kuitenkaan heitä ohjastuntumaa pois, ettei se sitten lähde juoksemaan tyhjänä", sanoin vielä ja Oona alkoi pikkuhiljaa keskittyä paremmin. Aloin miettimään, oliko kolmen päivän mittainen tehovalmennus liikaa ratsukolle, mutta hetken päästä Oona näytti minun olleen väärässä ja Likka alkoi näyttää hyvää, etenevää ravia. "Okei, sit vielä laukkaa. Kevyessä istunnassa koko ajan", ohjeistin ja seurasin ratsukoiden laukannostoja. "Tee Likan kanssa siirtymisiä. Jää laiskaksi takaa. Napakat avut ja muista ylläpitää laukkaa. Nyt pitäis mennä oikeesti reipasta tahtia että maastoesteillä sujuu hyvin", sanoin Oonalle, jolla oli hieman vaikeuksia tamman kanssa. Siirtymiset auttoivat Likkaa vertymään ja lopuksi nähtiin oikein hyviä laukkapätkiä. "Hyvin, sitten hetki käyntiä".

Verryttelyhypyt otettiin loivalla kiemuralla linjalla olevilla rataesteillä. Kolme estettä, joiden väliin mahtui hevosesta riippuen 5-8 laukka-askelta. Ensimmäinen este oli ristikko, toinen pieni pysty ja viimeisenä oli okseri. Estekorkeus pidettiin matalana, tarkoitus oli vain saada muutama siisti hyppy alle ennen maastoesteille siirtymistä. "Seuraava voi aloittaa vasta edellisen ratsukon päästyä viimeisestä esteestä yli", sanoin lopuksi ja pyysin Lissua aloittamaan. Seuraavana meni Jannica, viimeisenä Oona. Ensimmäiselle esteelle suunnatessa Likka selkeästi heräsi alkuverryttelyn unisuudestaan ja alkoi heti kiihdyttää tahtia. Ensimmäinen este ylitettiin hienosti, jonka jälkeen Oonan keskittyminen herpaantui jostain syystä, eikä enää muistanut ohjata Likkaa, joka sitten kielsi pystylle. "Keskity Oona ohjaamiseen, napakka tuntuma ja pohkeet lähellä hevosta", neuvoin ja Oona lähestyi tehtävää uudestaan alusta. Likka luuli jo päässeen niskan päälle ja yritti ristikon jälkeen tehdä tiukan kurvin oikealle, mutta Oona sai tamman takaisin menosuuntaan ja pysty ylitettiin yllättävän hyvin huonosta lähestymisestä huolimatta. Oona kiukustui selässä hieman ja antoi napakat pohje-avut ja huudahti "HOP!" kun Likka meinasi kieltää okserille, mutta ylitti lopulta esteen hienosti. "Hyvin korjattu, Oona! Pidä toi napakkuus ens yrittämällä", kehaisin ratsastajaa joka oli hieman hikeentynyt tamman pelleilystä. Seuraavalla yrittämällä Oona ratsasti niin tarkasti ja topakasti kuin pystyi ja se näkyi suorituksessa. Likka keskittyi nyt tehtävään, eikä pelleilyyn ja suoritus oli erinomainen. Käskin ratsukon tulla vielä kertaalleen ja viimeinen suoritus sujui erinomaisesti. "Tosi hyvin! Sitten käyntiin ja lähetään metsään seuraavalle tehtävälle", sanoin ja lähdin ohjaamaan ratsukoita viereiseen metsään, jossa oli useita maastoesteratoja.

Tänään tarkoituksena oli treenata bankettia ja sen jälkeen hypätä kolmen esteen tukkisarjaa, joka sijaitsi pusikkokujassa. "Mennään eka tätä pienempää bankettia, sit jos sujuu hyvin niin tekin voitte Likan kanssa kokeilla tota isompaa. Mut katotaan sitä sitten. Ylöshyppy normaalisti kevyessä istunnassa, alastullessa muista nojata kevyesti taaksepäin, niinkuin esteillä alastullessa kuuluukin. Banketin jälkeen kaarrat oikealle, teet ikäänkuin ison ympyrän ja taas uudestaan. Kaikki suorittaa samaan aikaan, mutta pitäkää huoli kunnon välimatkoista jotta jokainen ratsukko saa hypätä rauhassa", selitin ja sanoin vielä Lissulle, että ottaa kärkipaikan Lihiksen kanssa. Oona oli alun vaikeuksista saanut itselleen taistelutahtoa ja oli päättäväinen siinä suhteessa, että ei antaisi Likan enää pelleillä kanssaan. Tämä päättäväisyys näkyi heti ensimmäisessä suorituksessa. Likka laukkasi oikein ponnekasta, reipasta laukkaa banketille, hyppäsi oikein siististi ja alashyppykin oli erinomainen. Banketin jälkeen Likka heitti innostuksissaan pienen pukin, joka ei ratsastajaa haitannut. Oona iski pohkeet kylkiin ja Likka reagoi samantien lähtemällä reippaaseen laukkaan pukin jälkeen. Koska toinen ja kolmaskin pienemmän banketin ylittäminen sujui ongelmitta, Oona ja Likkakin pääsivät kokeilemaan isompaa bankettia. "Tää voi olla vähän haastava jo teille, mutta oot niin napakkana tänään että eiköhän Likka ylitä sun kans mitä vaan. Pohkeet vaan kiinni lähestyessä ja reipas laukka", sanoin Oonalle, joka itsekin halusi kokeilla isompaa bankettia. Ensimmäisellä yrittämällä Likka tuli oikein reipasta tahtia, mutta huomatessaan Oonan ohjaavan sitä viereiselle isommalle banketille, tamma epäröi hetken. Oona vastasi epäröintiin iskemällä pohkeet kylkiin ja maiskuttamalla, joista Likka sai rohkeutta yrittää. Ylitys onnistui hyvin ja seuraavalla yrityksellä tammalla oli jo varma olo banketille lähestyessä. "Tosi hyvin, Oona! Jätetään tää harjotus tähän kun saatiin noin superhyvät suoritukset!" kehuin ratsastajaa, joka taputti hevostaan runsaasti kaulalle siirrettyään sen käyntiin. Seuraavaksi siirryttiin tukkisarjalle. Tukit olivat n. 60cm korkeita. "Esteiden väliin pitäisi saada kaksi askelta. Ratsastakaa tarkasti, älkääkä menkö peräkanaa kujaan", selitin ja taas Lissu aloitti tehtävän ensimmäisenä. Kun Oonan ja Likan vuoro tuli, Likka vaikutti jo hieman väsähtäneeltä, mutta oli edelleen innoissaan hyppäämisestä. Laukan vauhti oli vähän hiipunut, mutta hypyt olivat edelleen moitteettomia. Sarjalle tuli vain yksi kielto, joka johtui siitä, kun Likalla meni askeleet sekaisin toisen esteen jälkeen. Uudella yrityksellä meni jo paljon paremmin ja totesin, että oli tämän ratsukon kanssa aika jättää treenit tähän. "Likka on jo kaikkensa antanut, ei vaadita enempää. Kävele sen aikaa kun muut tulee vielä pariin kertaan ja sit lähetään takaisin nurmikentälle keventeleen loppuravit", sanoin Oonalle, joka oli samaa mieltä. Päästyämme nurmikentälle ja ratsukot aloittivat kevyen ravin, sanoin vielä loppukommentit Oonalle: "Teillä sujui vähän vaihtelevasti tänään, oli varmaan molemmilla jo vähän väsymystä parin edellisen päivän jäljiltä. Mutta teitte hyviä suorituksia ja korjasit Likkaa hyvin tarvittaessa. Muistat vaan pysyä koko ajan napakkana, etkä anna tammalle tilaa ja aikaa pelleilyyn".



Jannica - Fiktion Nella (637 sanaa)

Alkuverryttely tehtiin meidän isolla nurmikentällä, joten olin neuvonut kaikkia laittamaan hevosilleen nurmihokit. Alkukäyntien jälkeen annoin melko vapaat ohjat alkuverryttelyyn, kunhan hevoset liikkuisivat rehellisesti eteenpäin pyöreänä ja reippaana. Maastoesteitä ajatellen oli tärkeä saada hevoset etenemään hyvää vauhtia, sekä päästä hyvään rytmiin hevosensa kanssa. Jannica ja Nella ravasivat kevyttä ravia pitkin nurmikenttää tehden tempon vaihteluita ja käyntiin siirtymisiä. Nella kulki oikein reippaasti, välillä hieman etupainoisesti, mutta muuten notkeasti. "Nosta vähän Jannica sen ryhtiä, ei mennä mitään eteen-alas verkkaa nyt. Vähän pohkeella kannustat keventämään etupäätä, älä jää roikkuun ohjasta vaikka raskaalta tuntuisikin", neuvoin ja seurasin hetken heidän menoaan ja Jannica korjasi hyvin. Laukassa pyysin ratsastajia ratsastamaan kunnolla eteen kevyessä istunnassa. Vauhti sai olla selkeästi reippaampi kuin normaalisti. Jannicalle ja Nellalle vauhti ei ollut ongelma, tamma liikkui mielellään eteen. Välillä se testaili ratsastajansa tuntumaa vetämällä päätään pitkälle alas, mutta Jannica ei tähän suostunut vaan keräsi napakasti Nellan pään takaisin ylös. Laukattuaan kumpaankin suuntaan hyvän tovin, ratsukot saivat siirtyä hetkeksi kävelemään ennen verkkaesteitä.

Suunnitelmana oli hypätä nurmikentällä olevia muutamia rataesteitä lämmittelyksi ennen kiinteisiin esteisiin siirtymistä. Loivalla kiemuralla oli kolmen esteen pitkä linja. Ensimmäisenä ristikko, toisena pysty ja kolmantena okseri. Estekorkeudet pidettiin matalina ja linjat olivat sopivat jokaiselle ratsukolle, sillä esteiden väliin tuli hevosen laukasta riippuen 5-8 askelta. Jannica sai tulla tehtävän toisena. Kaikki tulivat yksi kerrallaan, jotta jokainen saisi suorittaa rauhassa. Nella laukkasi tarmokasta laukkaa kohti estettä, hyppäsi jättiloikalla ristikon yli, mikä sai Jannican tasapainon herpaantumaan. Hetken Jannica haparoi selässä, mutta sai kerättyä itsensä ja ohjasi suoraan pystyesteelle. Loput esteet sujuivat ongelmitta, sillä nyt Jannica osasi pidättää tammaa paremmin. Toisella kierroksella sujui rauhallisemmin ja tamma keskittyi Jannican antamiin apuihin ja malttoi odottaa lähelle estettä ennen kuin lähti hyppyyn. Muutamien hyvien toistojen jälkeen Jannicalle ja Nellalle riitti verryttelyesteet, sillä tarkoituksena oli vain saada muutamat hyvät hypyt alle ennen varsinaisia tehtäviä. "Okei, sit käyntiin ja lähetään metsään. Antakaa hetkeks pitkät ohjat", sanoin ja lähdin ohjaamaan ratsukoita metsään.

Upeassa kangasmetsässä oli baanaa missä mennä ja lukematon määrä eritasoisia maastoesteitä. Tämän päivän tehtävinä oli ensin banketti ja myöhemmin tunnin päätteeksi pusikkokujalla oleva kolmen tukin sarja. Banketteja oli kaksi kiinni toisissaan. Toinen oli suhteellisen matala ja toinen sitten hieman korkeampi. "Mennään ensin tätä matalaa muutama hyvä suoritus alle ja jos sujuu hyvin, voidaan siirtyä isompaan bankettiin", sanoin ja selitin vielä tehtävää tarkemmin: "Tehkää tässä suurta ympyrää, kaartakaa banketin jälkeen oikealle ja kierrätte kaukaa ja tuutte suoraan uudestaan. Pidetään hyvä rytmi yllä, ei siirrellä välissä raviin tai käyntiin. Pidetään kuitenkin huoli välimatkoista, että jokainen saa suorittaa rauhassa". Jannica ja Nella lähtivät toisena liikkeelle. Banketti oli ratsukolle helppo tehtävä ja sekä ylös- että alahypyt sujuivat moitteetta. "Nojaa ihan vähän taaksepäin alastulossa", oli oikeastaan ainut neuvo, mitä Jannicalle jouduin neuvomaan tehtävässä. "Okei, tuu sit Nellan kans tota isompaa bankettia kun sujuu noin hyvin", sanoin ja Jannica lähti kaartamaan viereiselle isolle banketille. Tässäkään ei ilmennyt ongelmia, eikä Nella ollut millänsäkään isommasta esteestä. Vauhtia löytyi juuri sopivasti, eikä Jannican tarvinnut paljoa muuta tehdä kuin ohjata tammaa oikeaan suuntaan. Kun bankettia oli hypätty tarpeeksi, oli aika siirtyä seuraavalle tehtävälle. Kujan tukkiesteet olivat n. 60cm korkeita ja esteiden väliin mahtui kaksi laukka-askelta. "Tullaan samalla tyylillä kuin banketilla. Kierräte kujan jälkeen kaukaa ja tuutte uudestaan kun on tilaa. Tasainen, reipas laukka läpi tehtävän", sanoin ja annoin luvan aloittaa. Ensimmäisellä kerralla Nella tuli vähän turhan kovaa kujaan, ensimmäinen hyppy venyi pitkäksi, minkä takia sille ei jäänyt kunnolla tilaa esteiden väliin. Silti tamma suoritti seuraavan tukin siististi saatuaan selvitettyä jalkansa oikeisiin paikkoihin ennen estettä. "Puolipidätteitä, älä jää ohjaan kiinni vaan muista hellittää", neuvoin ja seuraava kerta sujui tasaisemmin. Muutaman kerran sama ongelma toistui vielä myöhemmin, joten sain muistutella puolipidätteistä muutamaan otteeseen. "Pidätteeltä lähtee vaikutus, jos jäät roikkumaan", totesin ja pian Jannica ja Nella suoritti tehtävän hyvin. Kun sarjalla ei ilmennyt enää minkäänlaisia ongelmia, oli aika siirtyä käyntiin, kävellä takaisin nurmikentälle ja ravailla hetki kevyessä ravissa rennosti. Kehuin ratsukon suorituksia valmennuksen ajalta ja pian valmennus olikin tullut päätökseen.

Ulkoasu © Cery 2018
Taustakuva © TRFotos CC0 1.0
Otsikkokuva © Cherie CC BY-NC 2.0 (original)
Sivusto ja muu materiaali © Hiivurin Suomenhevoset 2018
Tämä on virtuaalitalli / virtuaalihevonen